Tänään kun jahtasin Pílaa puol tuntia tarhassa, mietin hetken miks oon ikinä alkanut ratsastaa ! Se sika pakeni koko ajan. Sit hain leipää ja houkuttelin sen sillä, mutta se olikin astetta nerompi, nappas leivän kädestä ja laukkas pakoon. Sit yhtäkkiä se vaan seisahtu ja anto kiinni !
Sitten kun pääsin sen selkään peurapelästymisen jälkeen ja laukkailin ja tölttäilin ilman satulaa pitkin hiekkateitä ja metsiä, mulle tuli sellanen ahrakastanelämää tunne ! Aurinko paisto, istuin täydellisen pikkuponin selässä ja olin unohtanu kaikki maailman murheet. That's why I love it.
There's no one else
Could ever make me feel
I'm so alive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti